Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kunnissa – uusi tutkimus

Meija Tuominen sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kunnissa

Meija Tuomisen tutkielma kuvaa tasa-arvotyötä Suomen kunnissa

Hiljattain julkaistiin pro gradu -tutkielma ”Akanvirrasta valtavirtaan – sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kolmessa suomalaisessa kaupungissa”. Meija Tuomisen kirjoittama tutkielma kertoo kolmen kunnan työstä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi. Lukija saa samalla terävän kuvan Suomen kunnissa tehdyn tasa-arvotyön kokonaisuudesta.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kunnissa on vasta alussa

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen velvoitteet perustuvat etenkin tasa-arvolakiin. Tasa-arvolaki velvoittaa viranomaisia sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen (4 §), eli siihen, että viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Myös hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa 2012-2015 on kuntia koskevia kirjauksia.

Tuomisen mukaan tähän mennessä kuitenkin vain noin kymmenessä suomalaisessa kunnassa on ryhdytty toimenpiteisiin sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi palveluihin. Enemmän on keskitytty henkilöstöpoliittiseen tasa-arvoon. Lisäksi Tuominen kyseenalaistaa sen, voidaanko edes niissä kunnissa, joissa on tehty jotakin toiminnallista tasa-arvotyötä, kutsua tätä tehtyä tasa-arvotyötä valtavirtaistamiseksi. Gradussa seurataan kolmen samaan tasa-arvohankkeeseen osallistuneen kunnan tilannetta.

Tuomisen mukaan tällä hetkellä ollaan ennemminkin sillä asteella, että muutamissa kunnissa on otettu askelia, joiden avulla on luotu sukupuolitietoisuutta ja edellytyksiä valtavirtaistamiselle. Gradun loppupuolelta (s. 77) löytyy taulukko, jonka avulla kunta voi arvioida oman valtavirtaistamisensa astetta.

Mitä kuului kolmelle kunnalle tasa-arvohankkeen jälkeen?

Tutkielmaan valitut kunnat ovat  Euroopan sosiaalirahaston Valtavirtaistaminen käytäntöön nimiseen tasa-arvohankkeeseen osallistuneet Laitila, Oulu ja Vantaa. Hankkeen toteuttivat vuosina 2010-2012 yhteistyössä WoM Oy, Sosiaalikehitys Oy ja KoulutusAvain Oy. WoM konsultoi Laitilaa ja Vantaata.

Tuominen tarkastelee tutkielmassaan, miten sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on havaittavissa näissä kunnissa vuosi hankkeen päättymisen jälkeen. Jokaisessa kunnassa on tehty tasa-arvotyötä hankkeen jälkeenkin, ja hankkeet voivat Tuomisen mukaan tarjota hyvää apua kunnille. Näissäkään kunnissa tehtyä tasa-arvotyötä ei kuitenkaan voi Tuomisen mukaan kutsua valtavirtaistamiseksi: tasa-arvotyötä ja tuloksiksi kutsuttuja tekoja löytyy, mutta tasa-arvotoiminnasta ei kunnissa puhuta valtaivirtaistamisena ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kaikkeen ei ole edes pyrkimyksenä (s. 74). Tutkielmassaan kehittämäänsä taulukkoa apunaan käyttäen Tuominen arvioi valtavirtaistamisen olevan näissä kunnissa enimmäkseen toisella portaalla. Lisäksi kehitys voi sisältää harppauksia, katkoksia ja taantumistakin.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelma antaa todellisuutta positiivisemman kuvan

Tuominen tuo myös esille, että hallituksen tasa-arvo-ohjelma antaa harhaanjohtavan kuvan kuntien todellisuudesta. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaan ”viime vuosina tasa-arvo-osaamista kunnissa ja aluehallinnossa on määrätietoisesti kehitetty ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista aluehallinnossa ja kunnissa vahvistetaan edelleen”. Tasa-arvo-ohjelman väliraportista käy ilmi, että käytännön toimina tämä on tarkoittanut kahta kuntien tasa-arvoon liittyvää ESR-hanketta, jotka kohdistuivat yhteensä vain kuuteen kuntaan. Kuitenkin väliraportissa arvioidaan toimenpiteen toteutumista vihreällä värikoodilla.

Tuominen toteaa, että valtio kirjaa kuntia koskevia velvoitteita ja toimenpiteitä tasa-arvopoliittisiin asiakirjoihinsa, mutta kunnat eivät tiedä niistä eivätkä välttämättä koe niille tarvetta omassa toiminnassaan. Käytännössä tasa-arvopolitiikan kuntia koskevat asiat on jätetty kahden rakennerahastoprojektin varaan, ja projekteihin on osallistunut muutama kunta. (s. 24)

Tavallista puhetta tasa-arvosta

Tuomisen mukaan tarvittaisiin dialogi kunnallisten ja valtiollisten tasa-arvotoimijoiden välille. Tasa-arvotyötä kunnissa tulisi myös selvittää. Uskon, että tällainen aito selvitys ilman paineita menestystarinoiden kertomisesta tosiaan olisi paikaallan. Tuomisen gradu on toki jo itsessään tällainen selvitys. Tasa-arvon kehittämisestä puhutaan siinä arkisella ja havainnollisella tavalla.

Tuominen pohdiskelee myös sitä, miksi Valtavirtaistaminen käytäntöön -hankkeen tuottama opas kuntien toiminnalliseen tasa-arvotyöhön ei ole levinnyt kunnissa toivotulla tavalla. Tuomisen mukaan näiden hankkeeseen osallistuneiden kaupunkien tasa-arvotoiminta oli hyvin poikkeuksellista kuntasektorilla ja edellytykset muihin kuntiin levittämiselle ja leviämiselle ovat tästä syystä vähäiset. Oppaalle ei siis ole ollut kysyntää, ainakaan sellaisenaan ilman muuta tukea.

Valtavirtaistajat akanvirrassa

Tutkielman otsikon juju selviää lukijalle gradun loppupuolella (s. 73). Tasa-arvotyön tekeminen kunnissa vaatii diskurssitaituruutta, kun tasa-arvotoimijat perustelevat työn tärkeyttä sukupuolisokeassa ympäristössä. Valtavirran sijaan tasa-arvotoimija joutuukin Tuomisen sanoin akanvirtaan – ainakin aluksi matkalla valtavirtaa kohden.

Tuominen tuo esille myös havainnon siitä, että kaikissa hänen tutkimissaan kunnissa näkyi toistuvia merkkejä siitä, että toiminnallinen tasa-arvotyö saa hyväksyntää sitä paremmin, mitä enemmän siinä nostetaan esiin poikien ja miesten tasa-arvovajeita (s. 75). Kunnan toimijat eivät toisaalta tee samanlaista eroa sukpuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden välillä kuin Suomen lainsäädäntö, jossa sukupuolten tasa-arvoa käsitellään omassa laissaan ja yhdenvertaisuutta omassaan.

Tuominen tutki myös valtavirtaistajien omia käsityksiä sukupuolesta ja tasa-arvosta. Pelkästään tasa-arvotoimijoiden käsitysten tutkiminen ei kuitenkaan ole tutkimuksen fokus. Olennaista on hahmottaa tasa-arvotoimijoiden käsitysten ja organisaation tasa-arvovalmiuksien suhde: eli millainen käsitys sukupuolesta ja tasa-arvosta kuntien tasa-arvotoimijoilla on ja onko näillä käsityksillä yhteyttä heidän organisaatioidensa tasa-arvotyöhön. Tuloksena löydetään tapa hahmottaa organisaatioiden sukupuolisokeuden ja näkemisen asteita.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kunnissa viranhaltijoiden työnä

Tutkielma käsittelee sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista kunnissa osana kuntien toiminnallista tasa-arvotyötä. Tutkielman mukaan aiempi suomalainen naistutkimus on tarkastellut kuntaa lähinnä yhtenä osana julkista sektoria ja hyvinvointivaltiota, mutta ei ole keskittynyt nimenomaan kuntiin. Niinpä tämä juuri kuntiin keskittyvä tutkimus tuokin esille tärkeää uutta tietoa.

Tutkielma keskittyy toiminnalliseen tasa-arvoon, joka määritellään seuraavasti: ”Suomalaisittain uudella toiminnallisen tasa-arvotyön lohkolla tarkoitetaan päätöksenteon ja palveluiden kehittämistä sellaisiksi, että ne huomioivat kunnan nais- ja
miesasiakkaiden erilaiset profiilit palveluiden käytössä, mahdollisesti erilaiset tarpeet samojenkin palveluiden asiakkaina ja sukupuolten tasa-arvon toteutumisen kunnan kaikissa palveluissa muun muassa resursoinnin näkökulmasta. ” (Tuominen 2014: 11). Vaikka tässä kohden puhutaan naisten ja miesten (keskimääräisistä) profiileista, on tutkielman esittämä ihanteellinen tasa-arvotyön käsitys sukupuolesta ja tasa-arvosta intersektionaalinen toimintatapa, joka ei laiminlyö sukupuolen merkitystä.

Olennainen rajaus on myös se, että tutkielma käsittelee sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista kunnissa viranhaltijoiden näkökulmasta. Vaikka kunnalliset luottamushenkilöt ovatkin merkittäviä kunnan tasa-arvotyössä, tutkielma keskittyy viranhaltijoihin, jotka tekevät tasa-arvotyötä osana muuta työtään kunnan työntekijöinä.

Toimintatutkimus paikallaan

Tuomisen gradu on toimintatutkimus: se sisältää sekä tutkimusta että toimintaa käytännöllisen tavoitteen edistämiseksi. Tuominen toimi tutkimansa Valtavirtaistaminen käytäntöön -hankkeen koordinaattorina Vantaalla. Näin ollen toimintatutkimuksen kirjoittaminen on ollut luonteva valinta. Tuloksena on suorasanainen kokonaisuus, jossa näkyy kuntien arjen ja käytännön tasa-arvotyön tuntemus.

Lataa tutkielma

Pro gradu -tutkielman voi ladata Tampereen yliopiston sivuilta: https://tampub.uta.fi/handle/10024/96709

Lisätietoa Valtavirtaistaminen käytäntöön -hankkeesta

Lue WoMin aiempi uutinen Valtavirtaistaminen käytäntöön hanke päättyi 2012 – opas luettavissa

Lataa hankkeessa tuotettu opas ja koulutusaineisto tasa-arvotiedon keskus Minnan sivuilta: http://www.minna.fi/web/guest/tasa-arvosta_laatua_ja_vaikuttavuutta_opas

Kategoria(t): Suomen tasa-arvouutiset, Tasa-arvon valtavirtaistaminen EU:n rakennerahasto-ohjelmissa Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.