New report: Finland in the International Human Rights System

WoM participated in writing a report on what Finland could do better for supporting human rights internationally. The idea of the report was to research how the current operational environment for the international human rights system had changed since the Government of Finland human rights report in 2014.

The scope of the study included the United Nations and its human rights council and the European Union.

Four global trends, power shifts and movements

The project focused particularly on four global trends (environmental change, migration, new technologies and the changing security paradigm). The project also assessed political power shifts and movements influencing the international human rights system and its actors.

Since the operational context for the ruling world order has changed because of global trends and political power shifts, it is necessary to critically evaluate the potential of the international human rights system to adapt to this change. The current political climate emphasises state sovereignty over multilateralism, and the growing multipolarity and multivocality make it more difficult to reach agreements on international forums.

Civil society actors are facing a reduction of operating space, and the role of business actors is on the rise. The strong anti-gender movements and the opposition to gender equality are causing distress in international forums. New ways to communicate the importance of human rights are being searched by various actors.

Download the report and recommendations

The report formulates eight goals Finland should strive for when shaping its human rights policies in the future. Each goal includes recommendations on how to advance them both internationally and domestically.

The report can be downloaded from here: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161754

Research team

The research group included researchers from Oxford Research (D.Soc.Sci Anna Björk, B.Soc.Sci Juho-Matti Paavola, L.Sc (econ.) Arttu Vainio), Opinio Juris (LL.D.Merja Pentikäinen expert on international law and human rights), Radboud Uni-versity Nijmegen (PhD Docent Tineke Strik), and WoM World of Management (MBA, MSSc Inkeri Tanhua). Oxford Research was responsible for the coordination of the project, organisation of the final report and the writing process.

The research was part of the Finnish Government’s analysis, assessment and research activities. The Prime minister’s office funded the project, while the Ministry for Foreign Affairs of Finland was responsible for its coordination.

Kategoriat: Suomen tasa-arvouutiset, WoMin julkaisut | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa New report: Finland in the International Human Rights System

Lue tutkimuksen tuloksia segregaation syistä

Teksti: Inkeri Tanhua, 27.2.2019

Miksi sukupuoli vaikuttaa alavalintaan? SEGLI:n tutkimuksen mukaan sukupuoli vaikuttaa alavalintoihin etenkin seuraavien syiden takia:

  1. Eri alat tulevat tutuiksi naisille ja miehille
  2. Sukupuolittuneet mielikuvat eri töistä vaikuttavat alavalintaan
  3. Negatiiviset tekijät osittain sukupuolittuneita (esim. ei halua tai voi opiskella pitkään)

Lisäksi sivulla käsitellään peruskoulujen ja lukioiden sekä ammatillisten oppilaitosten roolia sukupuolittuneiden alavalintojen tuottamisessa.

1. Eri alat tulevat tutuiksi naisille ja miehille

SEGLI:n tutkimuksessa kone- ja tuotantotekniikan opiskelijat perustelivat koulutusvalintaansa ensimmäiseksi hyvällä työllisyydellä. Samalla tuli ilmi, että ala oli jostain syystä tuttu lähes kaikille. Heillä oli esimerkiksi isä tai muita sukulaisia metallialalla. Lähes kaikki olivat myös tehneet metallitöitä jo ennen koulutukseen hakeutumista.

Haastattelemassani opiskelijaryhmässä opiskelevan naisen tarina poikkesi muiden kokemuksista, vaikka hänkin oli kyllä tutustunut alaan ennen koulutukseen hakeutumista:

“Meillä oli lukiossa sellainen viikko, että sai ottaa jotain jousiammuntaa tai ratsastusta tai muuta, mutta mä menin hitsaamaan viikoksi. […] Se hitsauksen opettaja sano et rupee hitsaajaks. En mäkään olis varmasti, ilman et joku ois sanonu että sä oot hyvä hitsaamaan, niin en olisi hakenut hitsariksi.”

Esimerkissä tärkeässä roolissa on tutustumisen lisäksi positiivinen kokemus ja kannustus. Kannustus oli jäänyt opiskelijan mieleen, ja saanut hänet ajattelemaan kone- ja tuotantotekniikka yhtenä mahdollisuutena. Vaikka hän ei ollut heti lukion jälkeen hakeutunut alalle, hän oli muistanut vaihtoehdon ja toteuttanut idean myöhemmin. Kertomuksesta tulee myös ilmi, että oli alunperin aikalailla sattumaa, että hän tutustui lukioaikana hitsaukseen. Hän myös uskoo, että ilman tätä tutustumista hänelle tuskin olisi tullut mieleen edes harkita metallialaa.

Myös SEGLI-hankkeen toteuttama kysely nuorille aikuisille vahvisti käsitystä siitä, että alavalintaan vaikuttaa paljolti se, mikä sattuu olemaan valintaa tehdessä itselle tuttua. Kyselyyn vastanneet kertoivat, että olivat (ensimmäistä) koulutusalaansa valitessaan pyrkineet miettimään, mikä heitä kiinnostaa. Myöhemmin he pystyivät kuitenkin reflektoimaan, että pohdinta oli tapahtunut kapean tiedon valossa ja siinä olivat painottuneet ennestään tutut ammatit tai opiskelualat.

Tuttuus ja tieto eri töistä ja koulutusaloista tulee paljolti muualta kuin peruskoulusta tai lukiosta. Eri työt ja koulutusalat tulevat tutuksi esimerkiksi seuraavien vaikutteiden kautta:

  • Vanhemmat, sukulaiset (ja heidän käsityksensä siitä, kenelle ala sopii)
  • Kaverit (usein samaa sukupuolta etenkin peruskoulussa)
  • Harrastukset (sukupuolittuneita)
  • TET-jaksot ja muu työelämään tutustuminen
  • Armeija tai siviilipalvelus nuorten miesten kohdalla
  • Aiempi työkokemus aikuisten maahanmuuttajien kohdalla

Edellä kuvattu lista tuo havainnollisesti esille sen, miksi eri alat tulevat tutuiksi naisille ja miehille, vaikka peruskoulussa ja lukiossa kaikki sukupuolet opiskelevatkin pääosin samoja aineita. Vanhempien ja sukulaisten kautta tutuiksi tulevat ammatit eivät sinällään selitä sukupuolenmukaista segregaatiota, sillä esimerkiksi sekä isän että äidin ammatit tulevat kumpikin lapsille jossain määrin tutuiksi. Vanhemmilta ja sukulaisilta saattaa kuitenkin siirtyä myös ajatuksia siitä, mille sukupuolelle ammatit sopivat. On esimerkiksi vaikeampaa valita vanhempansa kanssa sama ala, jos vanhempi itse ei alaansa suosittele ja etenkin, jos hän toteaa että työ ei esimerkiksi sovi naisille.

Valinnaisaineiden ja harrastusten merkitys korostuu alavalinnoissa, sillä usein juuri valinnaisaineet ja harrastukset ovat sellaisia, joista saadaan erityisen hyviä kokemuksia omasta osaamisesta. Näin ollen valinnaisaineet ja harrastukset painottuvat, mikäli ammatinvalintaa ohjaa ajattelu siitä, että on löydettävä kutsumusala tai itseä erityisesti kiinnostava ala.

TET-jaksot eli työelämään tutustumisen jaksot ovat viikon mittaisia työharjoitteluita, joihin oppilaat menevät ainakin yhdeksännellä luokalla. Osassa peruskouluista TET-jaksolle on mahdollista mennä myös kahdeksannella luokalla, ja myös osa lukioista järjestää TET-jaksoja. Koko peruskoulun ja lukion oppimäärään verrattuna työharjoittelussa vietetään siis huomattavan pieni aika. Työelämään tutustumisen viikot ovat kuitenkin merkittäviä, sillä ne ovat usein ainoita työharjoitteluja, joita nuori on tehnyt ennen kuin hänen pitää valita koulutusalansa ja mahdollinen tuleva ammattinsa. Samalla TET-viikkoihin ei välttämättä suhtauduta peruskoulussa ja lukiossa kovin vakavasti, ja paikkavalinnoissa painottuvat esimerkiksi vanhempien työpaikat tai nuorten omat harrastukset, kuten työharjoittelu ratsastustallilla. Tämä johtuu siitäkin, että TET-paikat joutuu useimmiten etsimään itse.

Nuorten miesten kohdalla vaikuttaa myös armeija, joka on ikään kuin pakollinen työelämään tutustuminen. Armeija suoritetaan usein juuri siinä herkässä iässä, jossa nuorilla ei ole muutoin paljon kokemusta työelämästä. Armeijan vaikutus ei tullut erityisemmin esille SEGLI:n tutkimuksessa, koska haastateltavien opiskelijoiden ikä vaihteli, ja monet olivat jo aikuisia. Puolustushallinnon töiden löytyminen nuorten miesten ammattivaihtoehdoista on kuitenkin tullut esille muissa tutkimuksissa.

SEGLI:n tutkimukseen haastatelluista opiskelijoista moni oli jo aikuisia. Heidän kohdallaan vaikuttivat jo aiemmin tehdyt koulutusvalinnat. Esimerkiksi monella kone- ja tuotantotekniikkaa opiskelevalla maahanmuuttajamiehellä oli jo kokemusta alalta aiemmassa kotimaassaan.

2. Sukupuolittuneet mielikuvat eri töistä vaikuttavat alavalintaan

Mielikuvat näyttävät olevan suuressa roolissa koulutusvalintoja tehtäessä etenkin silloin, kun opiskelijalla ei ollut aiempaa kokemusta alan työstä. Esimerkiksi monet hammastekniikan opiskelijat olivat valinneet aineen mielikuvien perusteella. He olivat halunneet työn, jota tehdään käsillä, ja hammastekniikan pariin heitä oli houkutellut myös mielikuva pienillä koneilla tehtävästä siististä työstä. Lisäksi hammastekniikka oli houkutellut, koska heillä oli käsitys hammasalasta arvostettuna alana. Aloitettuaan opiskelun, he olivat huomanneet, että nämä mielikuvat eivät täysin vastaa hammaslaborantin työtä.

Mielikuvat ovat olennaisia myös ulossuljettaessa pois vaihtoehtoja. Hammastekniikan opiskelijat eivät olleet edes harkinneet koneistajan työtä, koska se kuulosti heistä vieraalta, likaiselta ja isoilla koneilla tehtävältä työltä. Myös tämä mielikuva pitää vain osittain paikkansa. (Lue myös luku, jossa kuvaan tarkemmin kahden eri teknisen alan sukupuolittuneita mielikuvia: Koulutusvalintoihin vaikuttaneet syyt kahdella erilaisella teknisellä alalla.)

Kone- ja tuotantotekniikan opiskelijoilta kysyin, olivatko he harkinneet sosiaali- ja terveysalaa, eli lähihoitajan opintoja. Kysyin nimenomaan sosiaali- ja terveysalan opinnoista, koska myös lähihoitajien työllisyystilanne on hyvä, ja koulutuspaikkoja on paljon. Kone- ja tuotantotekniikan opiskelijoiden käsitykset sosiaali- ja terveysalasta olivat suurimmaksi osaksi positiivisia. Heillä oli myös paljon tietoa alasta, ja esimerkiksi tuttuja opiskelemassa lähihoitajiksi. Osa oli myös itse harkinnut sosiaali- ja terveysalan opiskelua, tai ollut työharjoittelussa alalla.

Tämän suurimmaksi osaksi aikuisista maahanmuuttamiehistä koostuvan ryhmän kohdalla sosiaali- ja terveysalan töihin suhtauduttiin siis pääosin hyvin positiivisesti, eikä alaa ollut suljettu ulos tietämättömyyden tai negatiivisten mielikuvien perusteella. Tässä kohden onkin siis nähtävissä mahdollisuus segregaation repeämiin. Ei ollut niin itsestään selvää, että miehet olivat päätyneet opiskelemaan juuri miesenemmistöistä kone- ja tuotantotekniikkaa, vaan he itse näkivät mahdollisuuksia myös sosiaali- ja terveysalan töissä.

Haastatteluissa tuli myös esille, että osan mielestä sukupuoli nähtiin syynä olla menemättä sosiaali- ja terveysalalle. Esimerkiksi vanhainkodissa työharjoittelun tehnyt mies totesi, että työpaikalla oli ollut hänen lisäkseen vain yksi toinen mies. Tuntuu, että hän piti tätä yhtenä syynä, miksi oli päätynyt siihen, ettei työ olisi ollut hänelle sopiva pitemmän päälle. Toisaalta hän otti esille myös alan palkkauksen. Muutamat muut opiskelijat kuvasivat lähihoitajan töitä myös vähemmän arvostettaviksi tai ammattitaitoa vaativiksi kuin metallialan töitä, eli heidän mielikuvansa lähihoitajan työstä oli negatiivisempi.

3. Negatiiviset tekijät osittain sukupuolittuneita (esim. ei halua tai voi opiskella pitkään)

Lähes kaikki kone- ja tuotantotekniikan opiskelijat painottivat, että heille oli tärkeää valita sellainen koulutus, joka ei kestä liian pitkään ja joka valmistaa ammattiin. Nuoret kone- ja tuotantotekniikan suomalaistaustaiset opiskelijat painottivat, etteivät olleet kiinnostuneet pitkästä koulutuksesta ja opiskelusta. Jostain syystä heille oli peruskoulussa tullut sellainen olo, että pitkä opiskelu ei ole heitä varten. Perukoulu tuntuu tuottavan tämän kokemuksen osalle ja etenkin osalle pojista.

Kone- ja tuotantotekniikan maahanmuuttajataustaiset opiskelijat olivat enimmäkseen yli 30-vuotiaita, ja he kertoivat tästä syystä haluavansa ammatin nopeasti. Osa viittasi myös TE-toimiston käytäntöihin. He siis opiskelivat työmarkkinatuella, jolla on mahdollista opiskella ammatillinen tutkinto, mutta ei alusta asti esimerkiksi yliopistotutkintoa. Toisaalta yliopistotutkinnoista ei muutenkaan ollut liiemmin puhetta ryhmässä.

Toinen haastatteluissa esille tullut negatiivinen tekijä oli se, että ei halua lukea paljon. Kone- ja tuotantotekniikan opiskelijat nostivat lukemisen paljouden myös yhdeksi syyksi olla opiskelematta sosiaali- ja terveysalaa. Vaikka kone- ja tuotantotekniikassakin tulee suorittaa yleisaineet, sekä opetella lukemaan vaativia piirustuksia, lukemista oli opiskelijoiden mukaan kuitenkin vähemmän kuin lähihoitajan opinnoissa.

Hammastekniikan opiskelijat eivät tuoneet samalla tavalla esille sitä, etteivät haluaisi opiskella pitkään. Nuoret toivat esille, että olisivat halunneet opiskella esimerkiksi lääkäriksi, mutta eivät tällä hetkellä pärjänneet lukiossa esimerkiksi sen takia, että suomenkielentaidot olivat vielä tässä hetkessä lapsena tapahtuneen maahanmuuton takia suomea äidinkielenään puhuvia heikommat. Näin ollen negatiiviset tekijät olivat vaikuttaneet heidän nykyisen opiskelupaikkansa valintaan sitä kautta, etteivät he olleet päässeet esimerkiksi lukioon. Heillä oli toisaalta suunnitelmia esimerkiksi jatko-opiskelusta ammattikorkeakoulussa.

Hieman vanhemmat opiskelijat toivat hammastekniikankin ryhmässä esille, että he eivät tämänhetkisessä elämäntilanteessaan ja iässään enää kokeneet voivansa opiskella yliopistotutkintoa, vaikka olisivat siitä muuten olleet kiinnostuneita.

Koulujen ja oppilaitosten prosessit sukupuolittuneita alavalintoja tuottamassa

Edellä on hahmotettu kolme syytä (tuttuus, sukupuolittuneet mielikuvat ja negatiiviset tekijät), jotka vaikuttavat sukupuolittuneisiin alavalintoihin ammatilliseen koulutukseen hakeuduttaessa. Tässä käsitellään vielä erikseen peruskoulujen ja lukioiden sekä ammatillisten oppilaitosten roolia sukupuolittuneiden alavalintojen tuottajina. Kuvio 1 summaa peruskoulun ja lukion roolia.

Peruskoulu ja lukio

Kuvio 1 Peruskoulun ja lukion rooli sukupuolittuneen tuttuuden, mielikuvien ja negatiivisten tekijöiden tuottajana

Peruskoulu ja lukio eivät sinällään tutustuta tyttöjä ja poikia eri työtehtäviin tai aloihin. Pääasiassa peruskoulu ja lukio toimivatkin tässä suhteessa sukupuolittuenita valintoja vahvistaen jättämällä työelämään tutustumisen pääosin oppilaiden omalle vastuulle. Esimerkiksi opinto-ohjausta ja työharjoittelua on sekä peruskoulussa että lukiossa vähän, ja opiskeltavat aineet ovat pääosin yleissivistäviä aineita, joiden osana työelämän ja eri työtehtävien käsittely jää vähäiseksi.

Oppimateriaaleissa ja opetuksessa on edelleen sukupuolistereotypioita eri ammateista ja eri alojen ammattilaisista, vaikka näitä on toki myös pyritty purkamaan. (ks. esim. Tainio ja Teräs 2010, Sukupuolijäsennys perusopetuksen oppikirjoissa). Tämä voi osaltaan vaikuttaa käsityksiin siitä, kenelle eri ammatit sopivat.

Etenkin peruskoulu tuottaa osalle opiskelijoista sellaisen olon, että opiskelu ei ole heitä varten, että he eivät halua opiskella pitkään tai että lukea paljon. Tässä joukossa on hieman enemmän poikia, joskin on myös tyttöjä, jotka eivät halua jatkaa opiskelua pitkälle. Lisäksi maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kohdalla korostuu joko halu opiskella vähemmän tai käytännön syyt esimerkiksi juuri valintahetkellä kohdattujen kielellisten ongelmien takia.

Ammatilliset oppilaitokset

Kuvio 2 tarkastelee ammatillisten oppilaitosten roolia sukupuolittuneiden alavalintojen tuottajana nimenomaan opiskelijoiden sisäänottovaiheessa.

Kuvio 2 Ammatillisten oppilaitosten rooli sukupuolittuneen tuttuuden, mielikuvien ja negatiivisten tekijöiden tuottajana opiskelijoiden sisäänottovaiheessa

Usein ammatillisiin oppilaitoksiin ja etenkin niiden eri tutkintoihin tutustuminen jää pääosin hakijan itsensä vastuulle. Tällöin painottuvat ne alat, jotka hakija ennestään tuntee tai joista hänellä on positiivisia mielikuvia. Lisäksi koulutusvalintoja tekeville nuorille tulevat usein tutuiksi juuri kotiseudun ammatilliset oppilaitokset. Tämä on ennenkaikkea alueellisen tasa-arvon kysymys, mutta sijaintikin saattaa kytkeytyä myös sukupuolittuneisiin alavalintoihin.

Ammatillisten oppilaitosten markkinointimateriaali voi tuottaa sukupuolittuneita mielikuvia siitä, kenelle opiskelu sopii. Markkinointimateriaaleja on toki myös pyritty tuottamaan niin, että niissä näkyy moninaisesti erilaisia opiskelijoita. Toisaalta kyse ei ole pelkästään markkinointimateriaalista. Myös se, että opiskelijoista on yli 90 % naisia tai miehiä jo sinällään tuottaa kuvaa siitä, kenelle opiskelu sopii. Opintoja harkitsevat nuoret esimerkiksi näkevät nykyisiä opiskelijoita kaupungilla, tuttujen kautta tai käydessään tutustumassa oppilaitokseen. Voimakas sukupuolijakauma saattaa vaikuttaa siihen, kokevatko he haluavansa koulutukseen.

Hieman nurinkurisesti myös helppo sisäänpääsy saattaa karkoittaa potentiaalisia hakijoita. Kun monille aloille, joilla on paljon opiskelupaikkoja, pääsee sisään ilman hyviä numeroita ja varsinkin jatkuvan haun kautta käytännössä melkein kuka vain, ei sisäänotto synnytä tunnetta saavutuksesta ja erityisyydestä. Helppo sisäänpääsy siis karkoittaa kilpailunhaluisia hakijoita, joilla on hyvät numerot, ja tätä kautta vielä enemmän tyttöjä ja kuin poikia. Tämä on tavallaan negatiivisten tekijöiden kääntöpuoli. Eli negatiiviset tekijät, kuten ei halua opiskella pitkään vaikuttavat alavalintaan, mutta myös hyvät numerot ja halu kilpailla muiden hyvätasoisten opiskelijoiden kanssa vaikuttaa alavalintaan.

Yhteenveto

Tällä sivulla on esitetty syitä siihen, miksi sukupuoli vaikuttaa alavalintoihin. SEGLI:n tutkimuksen mukaan sukupuoli vaikuttaa alavalintoihin esimerkiksi sitä kautta, että eri alat tulevat tutuksi naisille ja miehille, ja koska sukupuolittuneet mielikuvat vaikuttavat alavaintaan. Lisäksi alavalintaan vaikuttavat negatiiviset tekijät, kuten se, että ei halua opiskella pitkään, ja toisaalta negatiivisten tekijöiden kääntöpuolella se, että pitää opiskelusta ja kilpailusta siinä.

Teksti keskittyy nimenomaan siihen vaiheeseen, jossa tehdään valinta koulutukseen hakeutumisesta. Sukupuoli vaikuttaa myös esimerkiksi opintojen keskeyttämiseen, mutta sitä ei käsitelty tässä.

Tieto siitä, mikä vaikuttaa sukupuolittuneisiin valintoihin on tärkeää etenkin silloin, jos asiaan pyritään jollain tavoin vaikuttamaan.

SEGLI-hanke ja sen tutkimusosio

SEGLI-hanke on WoM Oy:n ja KoulutusAvain Oy:n yhdessä toteuttama hanke, joka käynnistyi 2016 ja loppuu maaliskuussa 2019. Hanketta rahoittivat Euroopan sosiaalirahasto sekä Sosiaali- ja terveysministeriö.

Hankkeen tutkimusosiossa selvitettiin sitä, miten ihmiset päätyvät erilaisille koulutuspoluille ja eri ammatteihin. Erityisesti pohdittiin, miksi sukupuoli vaikuttaa niin paljon ammatinvalintaan. Yksilöllisten polkujen lisäksi selvitettiin oppilaitosten roolia, eli sitä, miten oppilaitosten käytännöt vaikuttavat opiskelijoiden näkemyksiin tulevaisuudestaan.

Tutkimuksen toteutuksesta ja tuloksista voi lukea SEGLI-hankkeen sivuilla: https://www.kaikkienduuni.fi/tutkimus (ei kesän 2019 päivityksen aikaan ole toiminnassa) tai pdf-muotoisesta SEGLI-hankkeen tutkimusraportista.

Kategoriat: SEGLI-hankkeen uutiset, WoMin uutiset | Kommentit pois päältä artikkelissa Lue tutkimuksen tuloksia segregaation syistä

Katso juttu ja tallenne segregaation lieventäminen seminaarista

SEGLI-hanke (Tasa-arvon edistäminen ja segregaation lieventäminen koulutuksessa ja työelämässä -kehittämishanke) järjesti 14.2.2019 seminaarin ”Miten segregaation lieventämisestä tehdään #kaikkienduuni”.

Seminaarista kirjoitettu juttu ja seminaarin tallenne ovat luettavissa hankkeen kotisivuilla: https://www.kaikkienduuni.fi/news/2019/2/15/katso-juttu-ja-tallenne-segli-hankkeen-seminaarista (ei toiminnassa kesän 2019 päivityksen aikaan, mutta tallenne nähtävissä Facebookissa: https://www.facebook.com/pg/kaikkienduuni/videos/)

SEGLI-hanke on WoM Oy:n ja KoulutusAvain Oy:n yhdessä toteuttama hanke. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto sekä Sosiaali- ja terveysministeriö.

Kategoriat: SEGLI-hankkeen uutiset | Kommentit pois päältä artikkelissa Katso juttu ja tallenne segregaation lieventäminen seminaarista

Tervetuloa seminaariin: Segregaation lieventämisestä #kaikkienduuni 14.2.

Tervetuloa SEGLI-hankkeen seminaariin: Miten segregaation lieventämisestä tehdään #kaikkienduuni

Aika: Torstai 14.2.2019 klo 13.00-16.00

Paikka: Stadin ammattiopisto, Meritalon toimipaikka, Merihaka, Haapaniemenkatu 7–9, 00530 Helsinki (sekä striimaus, ohjeet lisätään tänne myöhemmin)

Mielenkiintoisessa iltapäivässä kuulet mm. oppilaitosten tarinoita hankkeen kehittämistyön kokemuksista matkan varrelta ja tasa-arvovaltuutetun Jukka Maarianvaaran puheenvuoron ”Segregaatio – ikuisuusongelma tasa-arvon toteutumisessa?”

Koko ohjelma: Ohjelma Miten segregaation lieventämisestä tehdään #kaikkienduuni

Sitovat ilmoittautumiset Meritalon tilaisuuteen 7.2.2019 mennessä
osoitteessa https://www.webropolsurveys.com/S/620C4EA02A13AF86.par

Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto sekä Sosiaali- ja terveysministeriö.

Lue lisää SEGLI-hankkeesta sivulta kaikkienduuni.fi

Lämpimästi tervetuloa seminaariin!

Kategoriat: WoMin tapahtumat | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Tervetuloa seminaariin: Segregaation lieventämisestä #kaikkienduuni 14.2.

WoM järjesti kuntien tasa-arvotyön mittaripajan

WoM järjesti tasa-arvopäivillä 10.10.2018 työpajan, jossa työstettiin kuntien tasa-arvotyön mittareita. Työapaja sisälsi kolme alustusta, joiden jälkeen jakaannuttiin viiteen ryhmään,  joista kukin tuotti mittareita kuntien tasa-arvotyöhön tietystä toiminta-alueesta:

Ryhmät työstivät mittareita tukemaan kuntien tasa-arvotyötä

  1. Sukupuolten edustus kunnan poliittisissa toimielimissä
  2. Tasa-arvon edistäminen kunnan poliittisessa päätöksenteossa
  3. Henkilöstöpoliittinen tasa-arvo
  4. Toiminnallinen tasa-arvo
  5. Oppilaitosten tasa-arvosuunnittelu

Ryhmät saivat aikaan hyviä tuloksia! Tulokset on koottu tähän artikkeliin. Lopussa esitellään myös Espoolainen esimerkki tasa-arvon mittaamisesta liikuntatoimessa.

1. Sukupuolten edustus kunnan poliittisissa toimielimissä

Ensimmäisen ryhmän aiheena oli sukupuolten edustus kunnan poliittisissa toimielimissä, eli esimerkiksi kunnanvaltuustossa, kunnanhallituksessa, lautakunnissa, johtokunnissa ja toimikunnissa.

Ryhmä lähti liikkeelle puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien tilastoinnilla: tulee laskea montako miestä ja naista on missäkin kunnan toimielimessä. Lisäksi tulee analysoida, missä toimielimissä naiset ja miehet ovat ja pohtia eri toimielimien arvostusta. Arvostusta voidaan määritellä esimerkiksi vertailemalla toimielimen valtaa käytettävissä olevaan budjettiin.

Kunta voi paitsi julkaista tilastot myös muistuttaa puolueita tilastoinnin tuloksilta ja kertoa, miltä kunkin puolueen toiminta näyttää.

2. Tasa-arvon edistäminen kunnan poliittisessa päätöksenteossa

Toinen ryhmä pohti, miten voidaan mitata tasa-arvon edistämistä kunnan poliittisessa päätöksenteossa. Ryhmän mukaan tulee tarkistaa muun muassa seuraavat tasa-arvotyötä tukevat toimenpiteet:

Sinikka Mustakallio WoMista alusti kuntien tasa-arvotyöstä ja sen mittaamisesta

  • Onko tehty sukupuolivaikutusten arvioinnit joka toimielimessä?
  • Onko tasa-arvosuunnitelmat päivitetty?
  • Miten talousarvion sukupuolivaikutukset on selvitetty?
  • Onko tutkittua tietoa taustoiksi tasa-arvoa vahvistavaan päätöksentekoon?
  • Kuinka kansalaisyhteiskunta on mukana?
  • Miten huolehditaan päätöksenteon läpinäkyvyydestä?
  • Miten noudatetaan tasa-arvolakia sekä kansainvälisiä sitoumuksia? (esimerkiksi CEDAW, ILO:n samapalkkasopimus, Istanbulin sopimus, Eurooppalainen peruskirja jos allekirjoitettu, jne.)
  • Onko kunnalla tasa-arvoon liittyvää poliittista toimielintä?
  • Minkälainen on tarkastuslautakunnan asema ja tulisiko sitä vahvistaa?

3. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvon mittarit

Kolmas ryhmä tuotti mittareita kunnan henkilöstöpoliittisen tasa-arvon mittaamiseen. He jäsensivät mittarit niin, että tulee arvioida työsuhteita (määräaikaiset ja osa-aikaiset työt, palkkaselvitykset samapalkkaisuuden saavuttamiseksi, miten työtehtävät segregoituneet, tasa-arvoinen rekrytointi), sekä työolosuhteita (tapaturmat, häirintätapaukset, vanhempainvapaat, sairaslomien kasaantuminen).

Lisäksi tulee arvioida, mitä käytäntöjä kunnassa on otettu käyttöön tasa-arvon parantamiseksi. Yksi esimerkki tällaisesta käytännöstä on anonyymi rekrytointi. Tulee myös tarkistaa, että kunta on tehnyt henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman.

4. Mittarit toiminnalliselle tasa-arvotyölle kunnan
viranhaltijoiden työnä

Neljännen ryhmän aihe oli kehittää mittareita toiminnallisen tasa-arvotyön mittaamiseen. Toiminnallisella tasa-arvotyöllä tarkoitetaan tasa-arvon edistämistä
kunnan toiminnoissa ja palveluissa.

Toiminnallista tasa-arvoa voi ryhmän mukaan arvioida muun muassa tarkastelemalla seuraavia asioita:

  • Onko kunnan hallintosäännössä nimetty vastuutahot toiminnalliselle tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle?
  • Kuka on toiminnallisen tasa-arvotyön vastuutaho, minkälainen aika ja raharesurssi toiminnalliseen tasa-arvotyöhön on käytettävissä?
  • Onko kunta hyväksynyt Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan, miten sitä toteutetaan ja onko sen toteuttamisesta järjestetty koulutusta?
  • Ovatko tasa-arvokoulutuksen olleet pakollisia (työnantajan määräämiä eikä vain kiinnostuneille)?
  • Miten toimii tietotuotanto ja tarjoaako se apua toiminnalliseen tasa-arvotyöhön? (eli tietoa tasa-arvon toteutumisesta kuntalaisten näkökulmasta)
  • Onko sukupuolinäkökulma valtavirtaistettu kaikkiin keskeisiin prosesseihin?
  • Löytyykö julkinen sitoutuminen tasa-arvotyöhön ja kuinka siihen vedotaan?
  • Onko kunnan viestintää tarkasteltu normikriittisestä näkökulmasta?

Sinikka Mikola Kuntaliitosta kertoi Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan tarjoamista mittariesimerkeistä

Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan on laatinut Euroopan kuntaliittojen kattojärjestö CEMR. Kunnat voivat myös allekirjoittaa sitoumuksen, jolla sitoutuvat peruskirjan tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseen. Eurooppalainen peruskirja tarjoaa valmiita indikaattoreita kuntien tasa-arvotyöhön.

5. Oppilaitosten tasa-arvosuunnittelun ohjaus ja seuranta

Viides ryhmä pohti, kuinka kunnassa voitaisiin paremmin seurata ja ohjata oppilaitosten tasa-arvosuunnittelua. Siihen liittyen ryhmä tuotti seuraavan tarkistuslistan:

  • Miten kunnan sivistys-/opetustoimi ohjaa ja seuraa oppilaitosten
    tasa-arvosuunnittelua?
  • Onko oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmat tehty ja päivitetty viimeisen 3 vuoden aikana?
  • Onko oppilaitoksissa ollut tarpeeksi osaamista suunnitelmien tekoon? Jos ei, niin onko ostettu tukea?
  • Kuinka opiskelijat ovat osallistuneet tasa-arvosuunnitelmien tekoon? Onko heillä mahdollisuus osallistua myös suoraan oppilaskuntien edustajien lisäksi?
  • Millä tavoin tasa-arvosuunnitelman tekoon osallistumisesta on tiedotettu kouluissa ja oppilaitoksessa? Onko saavutettu myös muut kuin suomea tai ruotsia puhuvat opiskelijat?
  • Tietävätkö kaikki opiskelijat kenen puoleen kääntyä häirintää kohdatessaan? (myös esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset opiskelijat)
  • Miten on pohdittu, kuinka luodaan turvallinen oppimisympäristö ja työympäristö koulussa? Onko turvallisuudesta, oikeuksista ja velvollisuuksista tietoisuus hyvä?
  • Onko valinnaisaineiden mahdollisesti tuottamaa sukupuolenmukaista segregaatiota käsitelty ja pyritty purkamaan?
  • TET-paikat: onko huomioitu segregaation purun tavoite (tutustuminen myös johonkin, mikä ei ole aiemmin tuttua) ja tasa-arvon toteutuminen työpaikoilla?
  • Miten tasa-arvo toteutuu oppimateriaaleissa? Onko esimerkiksi sukupuolistereotypioita?
  • Minkälaista koulutusta opinto-ohjaaja on saanut segregaation purkamisesta?
  • Kuinka muunsukupuolisuus otettu huomioon oppilaitoksessa?
  • Jaetaanko sukupuolen mukaan ryhmiin ja onko pakko toimia niin?
  • Kuinka huoltajia tiedotetaan tasa-arvosuunnitelmista?

Esimerkki tasa-arvon mittareista Espoon liikuntatoimessa

Ryhmätöissä ei tuotettu mittareita sen arvioimiseksi, kuinka tasa-arvo toteutuu kuntalaisten näkökulmasta, sillä näitä mittareita on valtava määrä kullakin toimialalla. Asiaa kuitenkin käsiteltiin työpajassa.

Markku Sistonen Espoon kaupungilta kertoi kuinka Espoon liikuntatoimessa on arvioitu avustusten ja käyttövuorojen jakautumisen sukupuolivaikutuksia

Markku Sistonen Espoon kaupungilta tarjosi esimerkin kuntalaisten tasa-arvon toteutumisen mittaamisesta. Hän kertoi, kuinka Espoon liikuntatoimessa on arvioitu avustusten ja käyttövuorojen jakautumisen sukupuolivaikutuksia.

Espoon kaupunki avustaa urheiluseuroja avustuksilla ja tarjoamalla edullisia tiloja. Mittareilla on selvitetty, kuinka avustukset ja tilat jakautuvat eri urheilulajeille, ja minkä verran kunkin lajin harrastajina on tyttöjä ja poikia. Yhteensä urheiluseuroissa harrastavia nuoria on Espoossa noin 45 000 nuorta.

Kaupunki edellyttää urheiluseuroilta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamista. Urheiluseuroilta pyydetään tasa-arvosuunnitelmat ja samalla myös järjestetään koulutusta tasa-arvosta. Yhtenä konkreettisena toimenpiteenä mainittiin, että kello yhdeksän jälkeen ei nuorille enää saa tarjota vuoroa.

Lisäksi Markku muistutti, että Espoossa on tarjolla myös paljon maksutonta liikuntaa eri-ikäisille lapsille ja nuorille. Maksutonta liikuntaa tarjotaan 150 kerhossa. Lasten ja nuorten liikuttamiseen kulutetaan Espoossa puoli miljoonaa vuodessa.

Tasa-arvopäivät keskittyivät tänä vuonna mittaamiseen

Kuntien tasa-arvotyön mittaripaja järjestettiin osana tämän vuoden tasa-arvopäiviä, jotka pidettiin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) Helsingissä 10. – 11.10.2018. Tällä kertaa tasa-arvopäivien teemana oli tasa-arvotyön mittaaminen. Kuntien tasa-arvotyön mittaripaja oli osa mittaamiseen keskittyvien työpajojen kokonaisuutta, joka sisälsi seuraavat työpajat:

  • Tasa-arvoisen yhteiskunnan mittarit: Sukupuolitietoinen budjetointi tutuksi
  • Kuntien tasa-arvotyön mittarit
  • Sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen tulevien maakuntien tehtävissä
  • Sukupuolen moninaisuus ja intersektionaalisuus eri mittareissa

Kokonaisuudessaan tasa-arvopäivien ohjelma on luettavissa THL:n sivuilta. Osa tasa-arvopäivien sisällöstä on myös katsottavissa videotallenteena.

Seuraavan kerran tasa-arvopäivät järjestetään 10.-11.10.2019 Oulussa.

Kategoriat: Suomen tasa-arvouutiset, WoMin tapahtumat | Avainsanoina , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa WoM järjesti kuntien tasa-arvotyön mittaripajan

Uusi julkaisu: Gender equality and Nordic welfare societies

WoM Oy:n Inkeri Tanhuan kirjoittama essee sukupuolten tasa-arvosta ja pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta on nyt julkaistu.

Englanninkielinen essee käsittelee Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvuuksia ja heikkouksia tasa-arvonäkökulmasta. Lisäksi kertoo uusista haasteista, joita Pohjoismaat kohtaavat tasa-arvon edistämisessä ja säilyttämisessä.

Essee perustuu tutkimustietoon ja asiantuntijahaastatteluihin.

Lataa Pohjola 2020 -hankkeen sivuilta

Essee on tuotettu osana ”Hyvinvoivien ihmisten innovatiivinen ja avoin Pohjola 2020 – Mahdollisuuksien tasa-arvoa hyvinvoinnista, kulttuurista, koulutuksesta ja työstä” -hanketta. Julkaisu on ladattavissa Pohjola 2020 -hankkeen sivuilta tai suoraan: Gender equality and Nordic welfare societies.

The essay on gender equality and Nordic welfare societies

Is the Nordic welfare model gender equal or not? What kind of new challenges do the
changes in the Nordic welfare policies and operating environment cause from the
gender equality perspective? Newly published essay aims to answer those questions, and provides an analysis of the current strengths, weaknesses and challenges that Nordic societies face in realizing gender equality. The essay is based on recent Nordic literature on
gender equality and welfare society  and the analysis draws also interviews with a few researchers and other experts.

The essay is written by Inkeri Tanhua from WoM Oy, and produced within the framework of the Nordic priority project “Norden 2020” – An Open and Innovative Nordic Region with Healthy People in 2020 – Equal Opportunities for Welfare, Culture, Education and Work. The essay can be downloaded from Norden 2020 project’s web page or directly: Gender equality and Nordic welfare societies.

WoMin aiemmat julkaisut

WoM Oy on vuosien varrella ollut mukana tuottamassa monia sukupuolten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä julkaisuja. WoMin aimpia julkaisuja voit ladata WoMin julkaisut sivulta.

Kategoriat: WoMin julkaisut | Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi julkaisu: Gender equality and Nordic welfare societies

Stadin ammattiopiston paneelikeskustelu avasi tasa-arvoviikon

Stadin ammattiopiston tasa-arvoviikko käynnistyi 20.3. innokkaalla kesustelulla, johon oli kutsuttu opiskelijoiden lisäksi kansanedustaja Silvia Modig, tasa-arvovaltuutettu Jukka Marianvaara sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä. Keskustelussa esille nousivat esimerkiksi seksuaaliseen häirintään puuttuminen, sekä sukupuolen moninaisuus.

Paneelin osallistujat vasemmalta oikealle: Jukka Marianvaara, Kirsi Pimiä, Johanna Heikkinen (paneelin vetäjä), Dominic Ortju, Silvia Modig ja Henkka Remes

Irti sukupuolistereotypioista

Yksi sukupuolten eriytymistä eli sukupuolisegregaatiota tuottava mekanismi on sukupuolistereotypioihin nojaava ajattelu.

Silvia Modig puhui etnisen tausta ja sukupuolen mukaan tapahtuvasta segregaatiosta. Esimerkiksi nuorilta somalinaisilta kuulee, että heitä ohjataan usein pelkästään lähihoitajan ammattiin. ”Vaikka juuri ammatinvalintavaiheessa nuorta pitäisi kannustaa löytämään koko potentiaalinsa!”

Stadin ammattiopistolla pelialaa opiskeleva Dominic Ortju toi esille pelialan sukupuolistereotypiat. Itse pelihahmoja ja niiden sukupuolen ilmaisua tulisi voida monipuolistaa. Stereotypioiden purku ei aina ole helppoa: esimerkiksi pelin naiskäärmettä luotaessa keskustelu kääntyi siihen, kuinka isot rinnat käärmeellä tulisi olla.

Turvalliset vessat ja syrjimättömät lomakkeet

Kaikki panelistit olivat yksimielisiä, kun kysyttiin tulisiko naisten ja miesten vessojen olla erillään vai ei. Tärkeintä panelistien mielestä on, että vessat ovat turvallisia kaikille.

Henkka Remes toi esille, että sukupuolikoodatut vessat ovat yksi sukupuoleltaan moninaisille häirintää aiheuttava asia. Usein helpoin ratkaisu tähän ovat wc:t, joita ei ole sukupuolikoodattu.

Samoin panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että sukupuolta kysyttäessä lomakkeissa tulee olla enemmän kuin kaksi vaihtoehtoa. Sukupuolta ei myöskään tulisi kysyä turhaan.

Tasa-arvovaltuutettu Jukka Marianvaara toi esille, että kysyttäessä sukupuolta saatetaan saada tärkeää tilastotietoa sukupuolten eroista. Hänenkin mukaansa vaihtoehtoja tulisi kuitenkin olla enemmän kuin kaksi.

Miten häirintään puututaan?

Paneelistit keskustelivat myös seksuaalisesta häirinnästä, joka on noussut otsikoihin #metoo liikkeen myötä.

Kirsi Pimiän mukaan #metoo -aalto on ollut siinä mielessä tärkeä, että sen avulla on pystytty rikkomaan tabuja ja keskustelemaan häirinnästä.

Dominic Ortju esitti tasa-arvovaltuutettu Jukka Marianvaaralle kysymyksen siitä, miten ennaltaehkäisevän häirintään puuttumisen ja koulutuksen voisi tehdä pakolliseksi oppilaitoksille.

Marianvaara myönsi, että ennaltaehkäisevä puuttuminen ei nyt ole pakollista, mutta kertoi silti vinkkejä siitä, miten opiskelijat voivat luoda painetta koulun suuntaan ottamalla asian esille. Tasa-arvovaltuuten sivuilta löytyy yhä esimerkiksi ei meidän koulussa -kampanjan materiaali. Jatkossa tietoisuutta voisi lisätä jos koulutus saataisiin osaksi opetussuunnitelman perusteita.

Oppilaitosten kanssa yhteistyössä toimivien työpaikkojen vastuu

Panelistit toivat esille, että oppilaitos voisi edellyttää työpaikoilta tiettyjä standardeja silloin kun opiskelijoita lähetetään työssäoppimisjaksoille.

Silvia Modigin mukaan olisi tärkeää, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuisivat myös työharjoittelussa. Juuri työelämässä aloittavat nuoret ovat heikoimmassa asemassa, koska eivät vielä tunne oikeuksiaan työelämässä. Siksi olisi erityisen tärkeää, että koulu tukisi heitä ja kantaisi vastuuta myös opiskeluun liittyvistä työharjoitteluista.

Lisätietoa

Paneelikeskustelun tallenne on katsottavissa osoitteessa mediastadi.fi

Keskiviikkona ja torstaina Stadin ammattiopiston tasa-arvoviikko jatkuu, kun Frida Ensemble esiintyy eri toimipisteissä. Ohjelman aikataulu löytyy Stadin ammattiopiston sivuilta.

Stadin ammattiopiston tasa-arvoviikko järjestettiin osana SEGLI tasa-arvon edistäminen ja segregaation lieventäminen koulutuksessa ja työelämässä -kehittämishanketta. Hankkeesta voit lukea lisää nettisivuilta kaikkienduuni.fi. Hankkeen toteuttajina ovat WoM Oy ja Koulutusavain Oy, ja hanke toimii yhteistyössä valittujen oppilaitosten kanssa. Hanke on saanut rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta ja sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Kategoriat: WoMin uutiset | Kommentit pois päältä artikkelissa Stadin ammattiopiston paneelikeskustelu avasi tasa-arvoviikon

SEGLI-hankkeen nettisivut avattu kaikkienduuni.fi

SEGLI tasa-arvon edistäminen ja segregaation lieventäminen koulutuksessa ja työelämässä -kehittämishankkeen nettisivut on nyt avattu. Sivut löytyvät osoitteessa kaikkienduuni.fi

Projektipäällikkö Marja-Leena Haataja esittelemässä hankkeen uusia nettisivuja ja some-tunnusta #kaikkienduuni

SEGLI:n tarina

Nettisivuilta on luettavissa, kuinka hanke sai alkunsa ja mitä teemme: SEGLI:n tarina. Samalla voit tutustua hankkeen toteuttajiin: Sinikka Mustakallioon, Pia Bergiin ja Inkeri Tanhuaan (WoM Oy) sekä Marja-Leena Haatajaan ja Eija Leinoseen (KoulutusAvain).

Mitä on segregaatio?

Mistä tässä segregaatiossa oikeastaan on kyse? Voit ottaa siitä selvää lukemalla hankkeen tutkijan Inkeri Tanhuan uuden bloggauksen Mitä on segregaatio?

Keitä muita tässä on mukana?

Nettisivuilta löytyy lisää tietoa myös hankkeen toiminnasta oppilaitosten ja työllisyystoimijoiden kanssa. Sivuilla kerrotaan myös hankkeen asiantuntijaverkoston toiminnasta.

Hanke on saanut rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta ja sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Kategoriat: SEGLI-hankkeen uutiset | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa SEGLI-hankkeen nettisivut avattu kaikkienduuni.fi

Tapaa valtuutetut Maikin salongissa 21.9.2017

Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistys, BPW Helsinki (Helsingin Liike- ja virkanaisten yhdistys) ja WoM Oy kutsuvat Sinut Maikin Salonkiin 21.9.2017 klo 17. Tervetuloa!

Osoite: Suomalainen Naisliitto, Aurorankatu 17 A 11, Helsinki

Tapaa tasa-arvovaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu

Minkälainen on ollut tasa-arvotyön 30-vuotinen historia ja miksi meillä on nyt tasa-arvovaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu?

Illan keskustelun alustaa aikaisempi tasa-arvovaltuutettu Tuulikki Petäjäniemi puheenvuorollaan Tasa-arvolaki 30 vuotta.

Mikä on ollut lain merkitys ja miten tasa-arvotyö on edistynyt viimeisten 30 vuoden aikana.

Miksi meillä on tasa-arvovaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu? Mitä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutetut tekevät? Mikä heille on tärkeää juuri nyt? Miten valtuutetut tekevät yhteistyötä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi?

Puheenvuoron työstään käyttävät tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara ja
yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä.

Tämän jälkeen jatkamme yhteistä keskustelua teeman ympärillä.

Salongin juontaa tasa-arvo-ja yhdenvertaisuuskonsultti Sinikka Mustakallio WoM Oy.

Ilmoittaudu Maikin salonkiin

Pyydämme tarjoilujen vuoksi osoitteeseen:
ilmoittautumiset@naisliittohelsinki.fi.

Kuka oli Maikki?

Maikki Friberg oli yksi niistä naisista, jotka perustivat Suomalaisen Naisliiton 4.6.1907 Korkeasaaren ravintolassa. He olivat tyytymättömiä ensimmäisten eduskuntavaalien tulokseen: vain 19 naista meni läpi. Maailman mittakaavassa tulos oli ainutlaatuinen, mutta nämä Naiset odottivat paljon enemmän. Ja vieläkin odotetaan!

Maikki Fribergin salongit olivat tunnettuja 1910–1920 -luvun Helsingissä. Niistä ideoitiin yhdessä toimintaa ja kuultiin ajankohtaisista asioista. Nyt Maikin Salongissa keskustellaan ajankohtaisista nais- ja tasa-arvoteemoista.

Kategoriat: Suomen tasa-arvouutiset, WoMin tapahtumat | Avainsanoina , | Kommentit pois päältä artikkelissa Tapaa valtuutetut Maikin salongissa 21.9.2017

Maikin salonki – palkkakeskustelu jatkuu 27.4.2017

Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistys ja WoM Oy kutsuvat Sinut Maikin Salonkiin 27.4.2017 klo 17. Tervetuloa!

Osoite: Suomalainen Naisliitto, Aurorankatu 17 A 11, Helsinki

Keskustelu palkkatasa-arvosta jatkuu

Salongissa jatketaan tammikuussa avattua keskustelua samapalkkaisuudesta. Tilaisuuden avaa opetusneuvos Ritva Jakku-Sihvonen, joka avaa puheenvuorossaan ”Perinneperustainen prosentuaalinen korruptio” palkkaneuvottelujen prosessia.

Muut alustajat ovat Kuntatyönantajien neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas ja SAK:n lakimies Anu Tuija Lehto. He käyttävät puheenvuorot teemasta ”Kohti samapalkkaisuutta: viisi tärkeää pointtia”.

Alustusten jälkeen jatkamme yhteistä keskustelua teeman ympärillä.

Ilmoittaudu Maikin salonkiin

Pyydämme tarjoilujen vuoksi ilmoittautumisia 21.4. mennessä osoitteeseen:
ilmoittautumiset@naisliittohelsinki.fi.

Kuka oli Maikki?

Maikki Friberg oli yksi niistä naisista, jotka perustivat Suomalaisen Naisliiton 4.6.1907 Korkeasaaren ravintolassa. He olivat tyytymättömiä ensimmäisten eduskuntavaalien tulokseen: vain 19 naista meni läpi. Maailman mittakaavassa tulos oli ainutlaatuinen, mutta nämä Naiset odottivat paljon enemmän. Ja vieläkin odotetaan!

Maikki Fribergin salongit olivat tunnettuja 1910–1920 -luvun Helsingissä. Niistä ideoitiin yhdessä toimintaa ja kuultiin ajankohtaisista asioista. Nyt Maikin Salongissa keskustellaan ajankohtaisista nais- ja tasa-arvoteemoista.

Kategoriat: Suomen tasa-arvouutiset, WoMin tapahtumat | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Maikin salonki – palkkakeskustelu jatkuu 27.4.2017